Paula Havaste – Tuulen vihat

Äitini osti itselleen joululahjaksi Paula Havasteen kirjoittaman Tuulen vihat -kirjan. Sain sen häneltä lainaksi vuodenvaihteessa. Meillä on tapana antaa toisillemme kirjoja joululahjaksi, mutta tällä kertaa äitini varmisti saavansa myös sen kirjan, jonka lukemisesta hän ihan varmasti nauttisi. Olemme muutaman kerran veljeni kanssa ostaneet kumpikin vähän eriskummallisia kirjoja äidilleni, hyvin erilaisia siihen nähden, mitä hän yleensä lukee.

Luin Tuulen vihat kahdessa päivässä. Se oli kepeää ja sujuvaa luettavaa. Ihan rahtusen mietin, onko kirjan kirjoittamistapa mielestäni liian yksinkertainen, lapsellinen. Ei se sittenkään ollut. Se oli kirjoitettu myös vähän vanhahtavaan tyyliin, mutta sillä oli haettu, näin oletan, sopivaa tunnelmaa kirjan tarinan aikakauteen 1100-lukuun. Onneksi Paula Havaste ei liioitellut ja sortunut ylilyöteihin kirjoitustyylissä.

Kirja kertoo tarinan nuoren naisen, Kerten elämästä 1100-luvulla. Kertte varttuu verrattain vauraan tuvan isännän ainoana tyttärenä naimaikäiseksi naiseksi. Hän vahvistaa oman isännän ja emännän liittonsa täysikuun aikaan hyppäämällä miehensä kanssa käsikkäin nuotion yli. Kuten kirjan nimestä voi arvata, tuulen vihat koettelevat Kerten tuvan väkeä monen muun pulmatilanteen lisäksi. Kirja päättyy sopivasti, yksi kokonaisuus kerrottuna. Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinan jatkoa.

Tuulen vihat takakannessa mainitaan, että kirja on uuden sarjan ensimmäinen osa. Havaste on panostanut kirjassaan kyseisen aikakauden tapoihin ja kansanperinteen kuvaamiseen taikoineen, loitsuineen ja uskomuksineen. Kristinusko häämöttää edessäpäin ja piispa Hentrikki hiihtelee kirjan loppupuolella. Kirjassa oli paljon kauniita loitsuja ja runolauluja. Ne sopivat tarinaan ja sen kerrontaan.

Kirjan loppuun on koottu yhteen tarinassa esiintyviä taikoja ja uskomuksia. Havasteen huolellinen perehtyminen niihin ja niiden selittäminen antavat ajankuvaukselle uskottavuutta ja herättävät mienlenkiintoa. Itselleni nousi kysymys, löytyykö jostain lisää mukaansa tempaavaa luettavaa, jossa on esitetty tietoa kyseisen aikakauden elämäntavoista. Vaan ei kirjaa kannata liikaa kehua, muutoin saattaa kade herätä.

Ruoka

Kirjojen lisäksi rakastan hyvää ruokaa ja ruoanlaittoa. Minä pidän kirjoissa mahdollisimman yksityiskohtaisesta kerronnasta ruoanlaittoon liittyen. Kokonaiset reseptit tosin saattavat häiritä varsinaista tarinan seuraamista, mutta eivät aina. Tuulen vihat -kirjassa kuvataan ohimennen ruoanlaittoa, olihan se keskeinen naisten työ siihen aikaan. Kapakala, suolaliha, kuivattu leipä, puurot ja padassa haudutetut kasvikset sekä lihat toistuvat tämän kirjan aterioilla. Metsän antimet: marjat, sienet ja erilaiset kasvit ovat nekin tärkeitä ruoan rikastuttajia. Erääseenkin leipään jauhettiin mukaan kuivattuja pihlajanmarjoja. Ajattelin tehdä joskus myöhemmin kirjan innoittamana piispa Hentrikin nauttimaa karitsapataa nauriin kera, sivut 347-349. Laitan ruokaa valmistettuani linkin kommentteihin, joka ohjaa suoraan reseptiin ruokablogini Hiidenuhman keittiössä sivuilla.


Paula Havaste (2014), Tuulen vihat. Gummerus: Helsinki. 383 sivua. ISBN 978-951-20-9718-0